lauantai 27. helmikuuta 2016

1951



kannattais varmaan kirjoittaa käsin, mulla on 499 tyhjää valkoista paperia kirjoituspöydän laatikossa. Eilen pelasin johonkin vähän yli kymmeneen illalla, istuin 7 minuuttia ja nukahdin. Kirjoitin joitain unia ylös. Nyt kello on vähän yli seitsemän, ja minulla on taas ongelmia.
Käteenvetäminen. Tänään on yhdeksäs päivä, kun en masturboi jos pystyn pitämään sen. Tiedän jo, että siitä tulee kivuliasta, mutta pakko yrittää. Ongelma on siis, etten jaksa tehdä sadhanaa. MediYoga harjoituksen hengityksen pidättämiset aiheuttavat mielen ailahtelua. Voisin istua ja laskea kymmeneen, mutta tein sitä eilen sen verran, että oikea polvi meni araksi, joten sekään ei onnistu.
Harjoituksia, joita voisin tehdä, mantra ja surya namaskarat sekä asanat. Voisin tietysti vain lähteä ulos kävelemään. Tai koittaa istua polvi-istunnassa. Minun pitäisi tehdä työhakemukset teollisuuden paikkoihin ennen maanantaita. Tänään on siis lauantai. Olen tehnyt kolmena päivänä asanoita, mutta torstaina en muistaakseni tehnyt mediyogaa. Torstai oli hirvittävä. Istuin koulussa ja selasin kännykän tyttökuvia keskellä tuntia, enkä tehnyt muuta kuin dokumentaation. Lisäksi keskiviikko oli erittäin vauhdikas, keskiviikko oli se päivä, kun me oltiin koko päivä kyberluokassa.
No, aloin etsimään Mili Kaikkosen kuvia netistä ja yksi hauista vei minut jolien sivuille. Siellä näin tutut kasvot, eikä minulta mennyt kuin lyhyt aika muistaa Kirsi. Onneksi google auttoi sukunimen etsimisessä. Käytin varmaankin 20 minuuttia Kirsin kuvien etsimiseen.
Minun olisi tarkoitus kirjoittaa enemmän Mili Kaikkosesta. Palautin Vaiheessa kirjan eilen kirjastoon. Minulla on joitain muistiinpanoja mietiskelysessiosta, jonka aikana laitoin kaikki Milin otsikon alle. Pitäisi kirjoittaa jonkin näköinen analyysi siitä mitä ymmärsin niistä parista kymmenestä sivusta, jotka luin siitä kirjasta.
Olen suunnitellut jonkin näköistä kokoelmaa (ajatellen, että se olisi julkinen). Sen luominen tapahtuisi niin, että lainaisin eri naisten kirjoja, lukisin niitä vähän ja kehittelisin tarinan, joissa ne naiset ovat pääosassa kirjoittaen ensimmäisestä persoonasta.

Tuo keittiö on aivan hirveän näköinen. En tajua miksei teini-ikäiset pojat osaa tehdä mitään kivesten laskeutumisen jälkeen. Muuta kuin jättää DNA:taan pesuun meneviin sukkiin ja boksereihin. Koska minulla on tämän talon ainoat pitkät hiukset, osuu lattiakaivon puhdistus kuukauden ensimmäisenä maanantaina aina minulle. Lattiakaivon kannesta kiinni jääneisiin hiuksiin on takertunut kuuman veden kovettamaa siemennestevalkuaista.

Tämä selibaatti on todella problemaattinen. En tiedä mitään keinoa, millä saisin seksuaalisten halujeni voimaa korkeamman tyydytyksen kirjoittamisesta tai jostain muusta, kuin sadhanasta, eritoten astanga-joogasta.

Joskus vuonna 1996 kun matkapuhelimien myötä speed-dial toiminto yleistyi kaikissa puhelimissa tein usein niin, että laitoin kaverit parhaimmuusjärjestykseen. Kati oli usein to p3:ssa ja jos Suski saisi tietää, että 8 oli ainoa numero mistä muistin, mikä on Suskin, se kilahtais, koska niitä tekosyitä oli niin helvetisti ja ne kerrat joina kusetin suoraan päin naamaa, et tottakai sä oot ykkösenä paitsi viikonloppusin, kun piti valehdella Joonalle…

Joo, äsken tajusin, että pietän levyä kuutosella varmaan kaksi minuuttia turhaan, kun yritän lopettaa tuon virkkeen. Tästä se alkaa. Kirjoittamisesta irrotettava fiilis on tärkeämpää, kuin että ajattelee normaalisti. Mieli alkaa mennä lukkoon, se unohtaa todellisuudentajun kehittämisen ja menee kohti egon mielihyvää. Kuvitteellisen henkilön ajatukset vievät voiton. Oma elämä ei merkitse mitään, teen ratkaisuja miettimättä ollenkaan. Haluan vain saada seksuaaliset haluni häipymään kirjoittamalla. <- tuo on typerästi sanottu, se on tyhjä lause. Se on jotain, mitä Milin kirjassa on paljon. Ehkä tämä sittenkin toimii, ehkä mieleeni tulee tietoa siitä miten Mili ajattelee tai ajattelisi.
Ei hitto. Ei mul riitä ikinä kärsivällisyys tehä tähän juonta, joka oikeasti perustuu noihin kahteen kursivoituun kappaleeseen. Seuraavalla rivillä Evernote-apissa lukee: Kuvaitinnoie-sa

Kirsi oli kerran pöllinyt Joonan numeron mun puhelimesta, koska se oli velkaa yhelle Koskelalle kaljaa ja Joonan isobroidin yks frendi Jenni sai ulos. Tai ainakin se selitys meni niin. Oli varmaan enemmän totta, että Jenni oli oikeestaan Joonan isoveli, mut se ei halunnu kerskailla sillä, että se pysty nostamaan ilmaseksi.

Ok eli unohdin kirjoittaa yhestä jutusta. Joskus puoli kahdeksan jälkeen kun aloin taas istumaan, olin session jälkeen ahdistus- tai hermostuneisuustunnelmassa. Toi ei kyl kuulosta yhtään, että mä olisin sanonut sen, mut ok. Taittelin vaatteet kaappiin ja aloin pelaamaan Most Wanted. Mietin illan aikana, mistä se kohtaus tuli. Olisiko pitänyt syödä lisää? Edellisestä ateriasta oli neljä tuntia, mutta kello oli liian paljon… Ajattelin, että se on samanlainen tila, kuin mitä isä joskus kokee. Että se on forcettanu sen mulle,, ja nyt tietenkin ajattelen, että se on niin avuton, ettei se voi sille mitään ja mä joudun kärsimään tuollaisista ajatuksista. Todellisuushan on se, että jos osaisin ajatella ja olisin luova ajattelija, tietäisin heti mistä se hermoärsytys johtuu.

Vein aplarin takas jääkaappiin, mä olin tottunut pienempään tälkkiin. Nää saatanan gumorronin kahen litran kanisterit ali jo vähän liikaa. Omenamehun puristusprosessissa täytyy käyttää oksasilppuria. Omenat jauhetaan mössöksi ja siitä tehdään kankaiden sisälle noin parin sentin paksuisia kerroksia, jotka painetaan yhteen mekaanisen puristimen avulla. Alataso nousee ylös ja kohtaa katon. Rättien väliin jää paljon omenakuitua ja se otetaan talteen.

Äsken oli wc-hetki ja löysin g-pisteen käsisuihkun avulla.
Lavasoft osakkeet myytiin 2010. Seurustelin sen jälkeen vain kerran. Tajusin, ettei kukaan tahtonut minua vaan hyvää oloa, rahaa, kauniita esineitä. Kaiken lisäksi minua syytettiin petturuudesta Lavasoftilla. Tein työhakemuksia ulkomaille ja yritin elää selibaatissa.

Nyt harmittaa vielä enemmän. En pysty millään tekemään mitään sadhanaa. Vatsa tuntuu aivan liian täydeltä ja meinasin nukahtaa muutaman kerran. Onneksi oli torkku päällä. Onneksi tajusin mennä kylmään suihkuun. Jo siellä ajattelin masturboida lisää, mutta päätin kääntää veden kylmälle ja se pelasti minut hetkeksi.
En tajua mitä järkeä on kirjoittaa mitään, kun en tee sitä enää seksihaluja voimakkaamman mielihyvän saavuttamiseksi. Katsoin racyangel.com videota. Itsekontrollini on nyt täysin pilalla. En tiedä mitä pitäisi tehdä. En saa mieltäni mitenkään hallintaan, enkä jaksa tehdä asanoita. Ajattelen vain seuraavia aterioita ja itsehillinnän huono taso on todiste sille, etten ole päässyt alkoholista mihinkään. Se vain odottaa että tilille tulee rahaa. Olen neuvoton, koska en saa kasvatettua itsehillintääni. Minulta puuttuu keinot, tai sitten en yritä tarpeeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti